Rikollinen palaa aina rikospaikalle

Tosin en ole rikollinen eikä mitään rikosta tapahtunut, mutta palasin silti Etiopiaan. Jotain jäi kesken kun päädyin sairaalaan umpparin vuoksi.

Olin varannut Ethiopian Airlines lennolle Tukholmasta Addis Abebaan käytäväpaikan itselleni. Kuten tavallista olin ensimmäisiä matkustajia joita vietiin koneeseen, joten sain odotella boardauksen päättymistä lähes tunnin. Viimeisten matkustajien joukossa saapui valkohapsinen rouva, jota saatteli vanha herra. Rouva istuutui viereeni ja herra toivotti hyvää matkaa, hän paikkansa oli kaksi riviä taaempana. Tarjouduin tietysti vaihtamaan paikkaa, jotta pariskunta pääsisi istumaan vierekkäin. Uusi paikkani oli keskellä riviä, toisella puolella istui tukeva etiopialainen mies ja toisella kaksimetrinen norjalainen. Seitsemän tunnin aikana tajusin, mitä termillä manspreadingin tarkoitetaan: tilani kutistui olemattomiin niin jalkojen kuin käsinojien suhteen. Kun Addis Abebassa vanha ruotsalainen pariskunta hymyili ja kiitti minua lämpimästi paikan vaihtamisesta, totesin itsekseni, ettei se eikä myöskään hyvä omatunto riitä kiitokseksi auttamisesta. Tästä eteenpäin olisin itsekäs invalidi, joka on varannut hyvissä ajoin hyvän paikan eikä luopuisi siitä.

Bolen lentokentällä oli kaaos. Jouduin odottamaan matkalaukku ja omaa pyörätuoliani toista tuntia ja kun ne vihdoin löytyivät, avustajaa auttamaan minut ulos lentokentältä. Kaverini Milli odotti parkkipaikalla, jonne hän oli saapunut viideltä aamulla saadakseen paikan. Nousin lähes sujuvasti Land cruiseriin ja lähdimme liikkeelle. Addis Abebassa satoi, paksu huppari oli tarpeen kun nousimme autosta kahvilan edustalla. Milli oli aivan oikein arvellut minun kaipaavan kunnon aamiaista ennen kuin lähtisimme tien päälle. Kahmin lämpimän keltaisen tomaatilla, sipulilla ja chilillä maustetun munakkaan leipäpalalla suuhuni ja nautin suunnattomasti siitä ja vahvasta, kofeiinilla kyllästetystä kahvista. Hampaitten pesun jälkeen olin valmis tien päälle. Autossa Milli kysyi, oliko minulla käteistä autonvuokraa varten? Kaivoin lompakosta kolme sataa euroa, rintsikoitten vasemmalta puolelta tukun euroja, samoin oikealta puolelta. Setelit eivät olleet edes nuhraantuneet vietettyään yönsä ihoni lämmössä. Milli katseli hetken ja alkoi sitten nauraa. Etiopiaan ei saada tuoda ilmoittamatta yli kolmea sataa euroa tai dollaria käteistä. Pankki- tai luottokortilla rahaa saisi omien rajojensa mukaan, mutta Etiopiassa laitteet eivät aina toimi, käteinen kyllä toimii. Hoidettuani auton vuokran käperryin maha täynnä nukkumaan etupenkille ja heräsin tunnin päästä kun laskeuduimme viileältä ylängöltä, jolta Addis sijaitsee, lämpimälle tasangolle.

Tie oli täynnä rekkoja. Ivecot, Isuzut, Tatat ja Volvot matelivat tai kaahasivat kohti Djiboutissa sijaitsevaa satamaa tai sieltä Addikseen. Mustien, vihreitten pensaitten laikuttamien laavakenttien läpikulkeva tie Awashiin oli Etiopian viennin ja tuonnin valtaväylä. Rikkoutuneita tai kolariautoja (ks. sivu Roadkills - kuvia auton ikkunasta) näkyi kymmenen kilometrin välein. Jotkut rekat seisoivat odottamassa yötä, jolloin olisi helpompi ja turvallisempi ajaa kuin kuumassa, seisovassa ilmassa. Awashin tasangolla oli viileä sateinen kausi, silti päivä lämpötila oli +30 ja asvaltti hohkasi viidenkymmenen asteen tienoilla. Basakan järven kohdalla pidimme ensimmäisen lintutauon, rannalla kahlaili kolme näyttävillä nokilla varustettua haikaraa: pienen kapustahaikaran nokka oli kuin puukauha, keskikokoisella iibishaikaralla törrötti keltainen suora klyyvari punaisesta päästä. Suurin ja komein oli afrikansatulahaikaralla, mustavalkoisen linnun kruunasi Belgian lipun väreissä hulmuava nokka.

Vain vajaan neljän tunnin ajon jälkeen majoittauduimme Sefefun hotelliin. Nuoren paikallisen naisen omistama hotelli oli niin vaatimaton, ettei sitä löydy matkailusivustoilta, mutta siellä oli sänky ja toimiva länsimainen vessanpönttö. Huonosti nukutun yön jälkeen en jaksanut lähteä minnekään vaan jäimme istumaan hotellin pihalle. Söimme Millin kanssa berberellä tuhdisti maustettua firfiriä, injeraleivän päällä tarjottavaa lihamössöä joka maistui valkosipulilta, sarviapilalta, inkivääriltä, vihreältä chililtä, tomaatilta ja monelta mausteelta, joitten nimiä en tunne. Jääkylmä olut mausteisen ruuan kanssa trooppisessa yössä oli erinomaista, pari pulloa Dashenia ja nukuin kuin lapsi iltavellin jälkeen.

Hotellikissa löysi todella huonon nukkumispaikan.