Mangoa, seksihuumetta ja kana

Etiopialainen ruoka on hyvää, mutta ruskeaa lihamössöä harmaan injeran päällä kolme kertaa päivässä oli liikaa minulle, vatsa ei tykännyt. Toki keskiviikko ja perjantai olivat paastopäiviä eli lihattomia, mutta kun kaverit, joitten kanssa jaoin lautasen, halusivat syödä silloinkin lihaa. He selittivät minulle, että paastoruoka valmistettiin aikaisin aamulla, se ei olisi hyvää enää edes lounaalla tai että aiyb begomeniin kuuluvaa pinaattia ja tuorejuustoa ei saanut tällä alueella tähän aikaan vuodesta. Olin ilmeisesti kitissyt niin paljon ruuasta, että hotellin ravintolan sijasta Milli vei minut salaattibaariin aamiaiselle. Tarjoilija toi meille kadun varteen pysäköityyn jeeppiin lautasen täynnä avokadoa, tuoksuvaa banaania, suussa rouskuvia omenaviipaleita, mangoa ja makeita appelsiineja kastikkeena granaattiomenasiirappia! Matkaevääksi kummallekin ”mehu” kolmen desin muki, jossa oli kerroksittain paksuna soseena papaijaa, avokadoa, mansikkaa ja mangoa, ihanaa, raikasta ja täyttävää herkkua. Olin niin tyytyväinen aamiaiseen, että suostuin syömään lounaaksi voileivän eli hampurilaisen autossa.

Paluumatka sujui rauhallisesti läpi pienten kaupunkien, vihreitten kukkuloitten ja laidunmaitten. Vähän ennen Awashia oli Hararin ja Oromian osavaltioitten rajalla tullitarkastus. Nuori ja innokas tullitarkastaja halusi tutkia Land Cruiserin perin pohjin. Hän avasi minun takakontissa olevan matkalaukkuni, löysi sieltä neljä rasiaa Suomesta ostamiani pikkusikareita ja epäili minua heti salakuljetuksesta. Minulla oli etupenkillä avattu aski ja esittelin sen sisältöä tullitarkastajalle, mutta eihän tupakka ole ruskeaa vaan valkoista. EU:n tupakkatuotedirektiivin mukaisen ”Tupakointi lisää impotenssiriskiä” kuvan perusteella hän oli päätellyt askien sisältävän jotain salakuljettamisen arvoista seksihuumetta. Tarkastaja uskoi minua vasta kun tarjosin hänelle sikaria, mistä hän kieltäytyi, ja poltin itse yhden lähentelemättä ketään paikalla olevista miehistä.

Afrikanvaris, pied crown.

Savannikotka, tawny eagle.

Parasta Awashissa olivat linnut. Mustavalkoiset afrikanvarikset pelleilivät puhelinlangoilla vaaleanruskean savannikotkan tiiraillessa niitä tuimasti tien toiselta puolelta. Äärimmäisen uhanalainen suomukorppikotka nukkui pää vaaleitten vatsahöyhenien seassa akaasian latvassa. Ruppels griffoneilla on muuten hallussaan lintujen korkeusennätys: Länsi-Afrikassa suomukorppikotka törmäsi lentokoneeseen yli 11 000 metrin korkeudessa, tunnistus tehtiin koneeseen tarttuneitten jäännösten perusteella. Hotelli Sefefun paahdettu kana taas oli parasta kanaa, mitä olin koskaan syönyt: rasvainen ruskealihainen maatiaiskanan puolikas, savannilla kasvanutta voimakasaromista rosmariinia ja runsaasti valkosipulia. Oikea käteni ja suunpieleni kiilsivät rasvasta järsiessäni kananluita, vasenta kättä käytin jääkylmän Dashen-oluen juomiseen. Kauniiden lintujen jälkeen oli hyvä mennä nukkumaan. Yöllä satoi, nukuin sinisen moskiittoverkon alla ja uneksuin uivani meressä. Aamulla kun lähdimme ajamaan kohti Addis Ababaa, tienvarren lätäkössä kahlaili rannoilta tuttu avosetti.

Suomukorppikotka, Ruppels griffon.

Avosetti.

Ge'eziläinen kalenterin mukaan oli vuoden viimeinen päivä kun ajoimme takaisin Addikseen, Etiopiassa oli uudenvuodenaatto. Koska liikennettä oli vähän ja Kiinan kehitysyhteistyönä rakentama moottoritie oli hyvä, pääsimme perille kolmessa tunnissa. Tarvitsin huoneen yhdeksi yöksi ennen kuin jatkaisimme matkaa pohjoiseen. Ensimmäisessä hotellissa ei ollut vapaita huoneita, toinen oli hirmu kallis, kolmannessa tarjottiin huonetta kolmannesta kerroksesta ilman hissiä. Neljännen kohdalla en jaksanut enää nousta autosta, vaan Milli meni puolestani kysymään tilannetta. Hetken päästä hän tuli takaisin: hotelli oli minulle sopiva, pääsisin hyvin liikkumaan siellä, ja hintakin oli kohdillaan noin 40 euroa yö. Hän huolehti vielä, että hotelli halusi kopion passistani, joten muistinhan ottaa sen mukaani. Kun hotellin respa näki maitonaamani, hän nosti tiskin takaa esille uuden hinnaston – 80 euroa yö. Kun myöhemmin tarkastin netistä, siellä hinta oli 53 euroa. Blue Sky-hotelli ei todellakaan ollut pyydetyn hinnan väärtti, joten jatkoimme etsimistä. Onneksi läheltä löytyi Ye-Afoli, siisti ja kohtuuhintainen hotelli. Mikä parasta, siellä oli toimiva, ilmainen nettiyhteys. Kun menin illalliselle, hotellin henkilökunta pyysi minut mukaan uuden vuoden juhliinsa. Aulaan oli katettu kaksi valtavaa kulhollista firfiriä, joista me kaikki söimme yhdessä. Cokista ja Spriteä oli tarjolla korikaupalla. Onneksi osasin toivottaa hyvää uutta vuotta amhariksi:”Melkom addis ameti!”

Hyvän uuden vuoden läpsy Somalimaan ministerin kanssa.

Deluxe-huoneeni parvekkeella oli iso ja tyylikäs. Sänky oli isompi kuin makuuhuoneeni Suomessa. Ongelma oli kylpyamme. Miten päästä korkealaitaiseen kylpyammeeseen ms-taudin jäykistämillä jaloilla? Istua siellä ja päästä ylös kaatumatta? Kaverini Milli oli miettinyt samaa, hän vannotti minua etten mene yksin suihkuun. Aamulla hän tuli auttamaan minua peseytymisessä, auttoi ammeeseen ja pois, tarjosi pyyhkeet ja varmisti, etten liukastunut kosteilla kaakeleilla. Kun olin pukeutunut, menimme hotellin aamiaiselle, hotelli tarjosi Millillekin aamiaisen, ennen kuin lähdimme matkalle kohti pohjoista.

Lapsena rakastin kylpyammeita, enää en voi. Kylppärin ja huoneen välissä oli ikkuna, tässä tapauksessa käytännöllinen ratkaisu.