Terveisiä perseestä ja rumia elukoita

Asevoimien vuositapaamisen vuoksi Hararin hotellit olivat täynnä. Ensimmäinen vapaa huone oli toisessa kerroksessa,kiipesin sinne vaivoin vetäen itseäni kaiteen avulla ylös. Huone oli iso ja mukava, mutta kylpyhuoneeseen oli puolimetriä korkea kynnys, en päässyt vessaan ilman apua. En yksinkertaisesti voinut jäädä sinne yöksi. Milli löysi toisen hotellin, se oli vähän kalliimpi kuin mitä olin budjetoinut. Vaihtoehdot kävivät vähiin, sinne oli jäätävä yöksi, onneksi aamiainen kuului hintaan .

Hyvin nukutun yön ja surkean aamiaisen, miten joku ei osaa keittää puuroa, jälkeen nousimme jeeppiin. Millin kaveri, paikallinen opas Tsatsu lähti mukaamme. Ajoimme Somalimaan rajalle vievää tietä pitkin itään ohi kylien ja viljelysmaiden kunnes saavuimme kuiville kukkuloille. Babilessa tie kulki kohti taivasta törröttävien luonnon kivipatsaiden seassa. Pysähdyimme ihmettelemään outoja kivimuodostelmia kun konepellille hyppäsi iso paviaani vaatimaan banaaneja. Varmaankin 25-kiloinen tyylikkäästi hopeanharmaa uros hakkasi tuulilasia ja koitti tunkea käsiään sisään sivuikkunoista. Sen ruskeaturkkiset naaraat ja poikaset istuskelivat tienposkessa katsellen kun isi teki töitä. Kun meiltä ei herunut ruokaa, vaippapaviaani käänsi perseensä ja heristeli häntäänsä kuin aikoen ruikata vastalauseensa meille. Milli roiskaisi tuulilasinpesunestettä ja pisti pyyhkijät päälle ennakoivasti, mikä ajoi ukon tiehensä. Pyhäpaviaani, my ass, siinä elukassa ollut mitään pyhää.

Vaippa- eli pyhäpaviaani, hamadryas baboon

Täh?

Paluumatkalla Harariin Tsatsu kysyi, oliko ranskalainen runoilija Rimbaud minulle tuttu? Totta kai oli, teiniangstina rakastin Rimbaudin alle 21-vuotiaana kirjoittamia myyttisiä, värejä hehkuvia, hurjia proosarunoja. Tsatsu näytti minulle vastapäiseltä kukkulalta Rimbaudin suuren talon puutarhan keskellä. Siellä entinen runoilija aloitti uuden uran asekauppiaana. Asekauppiaana! Siinä huvilaa katsellessani ja sikaria poltellessani kasvoin kirjallisuudessa aikuiseksi, en enää koskaan rimbaudtelisi.

Yhteiskunta, kaikki eheytyy; orgiat koristen

nyyhkivät menneisyyden ilotaloissa;

ja punertuneilla seinillä houreinen kaasuvalo

kohti veretönnä sineä kurkottaa.

Harar oli erilainen kuin muut Etiopian kaupungit. Sen sydän oli medina, muureilla ympäröity vanhojen kivitalojen alue. Siellä oli käyty kauppaa jo 1200-luvulla, se oli islamin neljänneksi pyhin kaupunki. Halusin tutustua vanhaan kaupunkiin, mutta miehet totesivat sen kapeitten, jyrkkien kujien olevan minulle liian vaikeita kulkea. Hetken pohtimisen jälkeen, he veivät minut pienelle aukiolle, jonka laidassa oli kahvipaahtimo ja josta lähti muita leveämpi kuja. Pyörätuolini kaivettiin takakontista ja miehet työnsivät minua vuorotellen kujilla. Se oli raskasta työtä hehkuvan auringon alla kivisellä tiellä. Palkattua avustajaakaan ei olisi voinut siihen velvoittaa saati sitten kavereita, joten nousin tuolista ja pyysin heitä auttamaan minut käsipuolesta takaisin autolle. Hikiset kaverit olivat kiitollisia, että itse tajusin pyytää sitä.  

Kahvipaahtamo

Muuriin oli jätetty aukkoja, jotta muinaisten aikojen Lassila & Tikanojaa eli hyeenat pääsivät öisin siivoamaan kaupungin.

Pari tuntia auringonlaskun jälkeen lähdimme jälleen ulos. Kaukana taivaalla välkkyi valkoisia salamoita ja ukkonen jyrisi. Ajoimme medinan liepeillä pimeitä kujia pitkin kunnes saavuimme pienelle aukiolle. Olimme kaatopaikalla ja meitä vastassa oli mies, joka tunsi kaupungin hyeenat ja kutsui niitä nimillä. Hän joikasi kutsuhuutoa hyeenoitten kielellä ja heitteli teurasjätteitä maahan. Me istuimme hiljaa ja odotimme. Ensin tulivat kissat, ne kävivät ilmaisen ruuan kimppuun ahnaasti. Pensaan takana hehkui kaksi silmää, pian varjoista hiipi skrode eläin kohti lihaa. Se yritti napata kissalta palan, mutta pakeni kun kissa puolusti ateriaansa sähinällä. Hetken päästä toinen kiiluva silmäpari ilmestyi näkyviin, nyt kun hyeenoja oli kaksi, ne uskalsivat mennä kissojen sekaan ruokailemaan. Hyeenoilla oli täplikäs turkki kuin tuhkarokkoisella, pienet korvat näyttivät epäluuloisilta, selkää pitkin laskeutui irokeesi madallettuun peräpäähän saakka. Olin niin lähellä, että haistoin niiden hajun, märkä koirakin haisee paremmalta. Eläinten poikaset ovat söpöjä, luultavasti hyeenat eivät ole edes pentuina sieviä. Mutta hyeenat ovat hyödyllisiä, ne huolehtivat jätteistä, ne ovat luonnon puhtaanapitolaitoksia. Sinä yönä hyeenoita saapui paikalle vain kaksi, laumanjohtaja ei saapunut ollenkaan. Hyeenamies arveli niiden löytäneen saaliin jostain muualta. Vapaat eläimet tulivat syömään jos niillä ei ollut muuta syötävää, ne eivät tulleet esiintymään turisteille.