Awashin kansallispuisto

Yö Awashissa oli kuuma, hikinen ja kutiseva. Olin unohtanut laittaa illalla hyönteiskarkotetta paljaisiin sääriini, paikalliset hyttyset olivat nauttineet joukolla eksoottisesta A+buffasta. Pieni tuuletin katossa oli yhtä tyhjän kanssa. En voinut edes riisua yöpaitaa kun minulla ei sellaista ollut, sininen moskiittoverkko sai toimia pyjamana ja peittona. Auringon noustessa minäkin olin valmis nousemaan. Hyvän aamiaisen ja kurjan kahvin jälkeen lähdimme retkelle Awashin kansallispuistoon.

Lyhytpyrstökorppi, fan-tailed raven.

Etiopian valtatie A1 Addis Ababasta Djiboutiin halkaisi kansallispuiston kahtia pohjois-eteläsuunnassa. Kummallakin puolella oli silmänkantamattomiin pensaikkoa ja akaasiapuita, tie ja pientareet taas olivat täynnä kuorma-autoja. Parinkymmenen kilometrin ajon jälkeen käännyimme vasemmalle puiston sisäänkäynnille. Puistonvartijat olivat kaikessa rauhassa viettämässä aikaansa vartiotuvassa, syyskuussa siellä kun ei juuri ole kävijöitä, matkailijat tulivat vasta joulukuussa kuivan kauden aikana. Portilta autoomme nousi mukaan aseistettu ranger, joka toimi oppaana ja tähystäjänä. Hän myös vartioi, ettemme me tekisi tuhoja luonnonsuojelualueella, etteivät eläimet tekisi meille tuhoja eivätkä mahdolliset rosvojoukot ryöstäisi meitä.

 Etiopiantrappi, buff crested bustard 

Missä tie, siellä ruuhka.

Portilta lähti tie, joka oli lähinnä autojen pensaikkoon tekemä polku. Sadekausi oli vasta loppumassa, luonto oli saanut runsaasti vettä. Tiet eivät pöllynneet, ruoho ja pensaat viheriöivät. Paratiisileskikoiraat olivat somistautuneet naaraita varten mahtavilla kolmiulotteisilla pyrstöillä ja naamiokyyhkyt kylpivät hiekan sijaan vedessä. Ranger ohjasi meidät pois kärrypolulta, hän oli havainnut lyyrasarvigaselleita makoilemassa pensaikon keskellä, nyt neliveto maastoauto oli ehdoton. Pelkääjänpaikaltani huomasin kaukana oikealla ison eläimen, ajoimme lähemmäksi ja näimme suurenmoisen oryxin. Kaksisataakiloinen keihäsantilooppi- eli beisauros katseli meitä tyynesti kun pysähdyimme kunnioittavan välimatkan päähän siitä.

Palasimme tielle, se laskeutui hiljalleen Awash-joelle. Pensaikko vaihtui palmulehtoihin ja kohta kuulimme koskien pauhun. Ranger jäi kyydistä puiston keskellä sijaitsevaan vartiotupaan, hyvien tapojen mukaisesti tippasin häntä kiitokseksi. Kansallispuiston keskellä oli ravintola, vuokramökkejä ja matkamuistomyymälä, olimme viikon ainoat asiakkaat ja mekin halusimme vain syödä, onneksi etiopialaista ruokaa koska forengiruokien osaaja oli lomalla. Rakennukset olivat tyylikkäitä ja mökit kalliita, siksi me yövyimme kaupungissa emmekä täällä. Vihermarakatti väijyi tilaisuutta napata osansa ateriastamme. Kosket jylisivät, pari kuukautta jatkunut sadekausi oli täyttänyt virran vedellä. Lepäsimme hetken varjossa ihaillen Awashia ennen kuin aloitimme paluumatkan. Sille ei enää tarvittu rangeria, ehkä hän luotti, että osaamme käyttäytyä emmekä eksy.