Jumalansormi keskellä huumeviljelmiä

Ostimme Addis Ababasta voileivät ja tuhdit hedelmämehut matkaevääksi. Parinkymmenen kilometrin ajon jälkeen Milli pysäytti jeepin kahden jättiläismäisen valkoisen puluveistoksen juurelle. Rauhankyyhkyt vartioivat Etiopian ylpeyden Haile Gebresselassien omistaman Yaya Africa Athletics Village porttia. Ääni väristen Milli kertasi Gebresselassien voittoja: kahta olympiakultaa, neljää 10 000 metrin maailmanmestaruutta jne. nimeten hänet kautta aikojen maailman parhaaksi pitkän matkan juoksijaksi. Minun mutinaani Paavon Nurmen yhdeksästä olympiakullasta Milli ei edes kuunnellut: nevahööd suomalaisista juoksijoista tai urheilijoista yleensä ja sitä paitsi se on sata vuotta vanha juttu. Onneksi saimme kolmannesta pulusta uuden keskustelun aiheen. Maassa tepastelevalla harmaalla linnulla oli valkoinen kaulus, josta sen tunnisti etiopiankyyhkyksi, endeeminen laji ja elämänpinna minulle.

Yaya Africa Athletics Village

 

Etiopiankyyhky, white-collared pigeon.

Kolmen tunnin ajon jälkeen saavuimme valtavan kanjonin reunalle, tie laskeutui kiemurrellen ylängöltä alas Siniselle Niilille. 180 asteen mutkat kaartuivat puolelta toiselle, raskaat kuorma-autot matelivat hitaasti yrittäessään pysyä tiellä polttamatta jarruja pohjaan, tieltä suistuneitten pientareilla makaavat rangat toimivat varoitusmerkkeinä. Mutkaisen tien asvaltti oli täynnä kuoppia, ylhäältä valuva vesi vei tien pohjaa mennessään. Eväshampurilaisen rasvainen pihvi alkoi pyrkiä vatsassani ylöspäin auton pomppiessa ja kaarrellessa alaspäin. Umpilisäkkeen leikkaushaava oli parantunut, mutta eivät vatsalihakset sen alla, töyssyt ottivat minusta mittaa. Pitelin mahaani kaksin käsin, yökkäilin ja vuoroin hihkuin ihastuksesta nähdessäni vihreän maan, punaiset kalliojyrkänteet ja Sinisen Niilin. 40 kilometrin matkaan kului kaksi tuntia, linnuntietä matka ei ollut sitäkään. Kun saavuimme Debre Markosiin, oli jo pimeää. 2446 korkeudella sade oli todella kylmää, kuin marraskuussa Suomessa, muttaShebel-hotellin ikkunat olivat yksinkertaiset eikä huoneissa ollut lämmitystä. Nukuin paksut sukkahousut jalassa ja pitkähihainen paita päällä, silti palelin. Aamulla sade oli väistynyt ja mausteinen firfir lämmitti kehon, siitä oli hyvä jatkaa matkaa pohjoiseen.

Sininen Niili

 Tie Debre Markosista pohjoiseen suora ja hyväkuntoinen. Se kulki peltojen halki yllään iso taivas. Siellä leijaili valkoisista pilvistä muodostunut kotka siivet levällään ja kynnet valmiina iskemään sitä kohti hyökkäävään pilvileijonaan. Ennen kuin taivaan eläimet ehtivät ottaa yhteen, tuuli puhalsi ja hajoitti kotkan, Etiopian leijona oli puolustanut ilmatilaansa voitokkaasti. Jatkoimme leijonan tassun osoittamaan suuntaan ja laskeuduimme laaksoon. Kiiltäväkarvainen karja laidunsi rehevällä laidunmaalla, joka jatkui vihreille kukkuloille saakka. Valkoiset lehmähaikarat nousivat taivaalle kuin ylöspäin lentävä lumisade. Keskellä niittyä seisoi valtava puu kukkinaan kymmenet pyhäiibikset. Ilma oli sateen jäljiltä raikas ja tuoksui ruoholta. Maisemassa kuuluivat vain lintujen siiven iskujen äänet ja nautojen tyytyväiset ynähdykset. Kauneus ja rauha ympäröivät minut, paratiisi oli olemassa.

Lehmät ja lehmähaikarat, cattle and cattle egrets, kuvankäsitely R. Lammin-Soila

Lehmähaikarat

Puu kukkii pyhäiibiksiä, African sacred ibis.

Jatkoimme matkaan hiljaisuudessa, radiosta raikuva poppi tai turhan aikainen höpötys eivät sopineet seesteiseen olotilaan. Muutaman kymmenen kilometrin ajon jälkeen saavuimme suoralle, joka oli täynnä autoja, busseja, kuorma-autoja, bajajeja (etiopialainen tuk tuk) ja hevoskärryjä, kaikenlaisia ajoneuvoja oli pysäköity parin kilometrin matkalle kummallekin puolelle tietä. Ihmisiä kulki virtana kanisterit mukanaan aukean taakse ja palasi sieltä takaisin astiat täytettyinä. Sadat ihmiset hakivat pyhää vettä pienestä luostarista hoitaakseen läheisiään terveiksi. Kun kysyin, mistä pyhä vesi tulee sinne, sain vastauksen ettei kukaan tiedä, siksi se on pyhää. Kun kysyin, miksi se toimii, vastaus oli koska se on pyhää. Aion kysyä vielä, miksi se on pyhää, mutta Millin ilmeestä arvelin, että joskus on parempi pitää pää kiinni. Ruuhka keskellä peltoja oli valtava, matelimme niin hitaasti eteenpäin ihmisten seassa, että muutamat pyhiinvaeltajat ehtivät tulla ottamaan selfieitä joihin pääsin auton ikkunasta mukaan. Iltapäivällä saavuimme Bahir Dariin, kesäkuisen vallankaappausyrityksen tapahtumapaikalle. Yövyttyämme siellä nautimme aamiaisen trendikkäässä kahvilassa Amharan osavaltion hallintorakennusta vastapäätä. Söin kasvismunakokkelia ja katselin rakennusta jossa osavaltion presidentti, ylin oikeusviranomainen ja heidän avustajiaan oli ammuttu. Munakokkelia oli hankala syödä sormin, se hajosi, paloja tipahteli pöydälle ja chili poltteli suuta, mutta aamiainen oli tarpeen ennen liikkeelle lähtöä.

Sateenvarjolla kerätään varoja kirkon toimintaan. Mitä koristeellisempi sateenvarjo, sen rikkaampi seurakunta.

Viimeinen etappi ennen Gondaria kiemurteli Amharan keltaisina kukkivien kukkuloiden halki. Kaikki vähänkin tasaisemmat alueet oli pengerretty khatviljelmiksi. Khatia myytiin tien varren kojuissa kiloittain, sitä oli niin paljon tarjolla, ettei kukaan välittänyt khatpensaassa laiduntavasta aasista. Iltapäivällä alkoivat sateet. Taivas oli tasaisen harmaa, retkistä oli turha haaveilla sinä iltana, joten parasta mitä saattoin tehdä, oli majoittautua lempilintuni mukaan nimettyyn hotelli Lammergeyriin (ks. Khattia kanssa) ja kaivaa kirja esiin matkalaukusta.

Jumalansormi