Perkele! Portaita Addis Abebassa ja Ziwayjärvellä.

Perjantaina heräsi ennen kellonsoittoa virkeänä, tänään lähtisin etelään! Suihku, kamat kasaan ja aamiaiselle. Kelasin pyörätuolilla hissille, henkilökunta saisi tuoda muut tavarat perässä. Hissi oli rikki. Huoneeni oli kuudennessa kerroksessa, pystyisin vimmalla kapuamaan alas pari kerrosta, mutta en kuutta. Takaisin huoneeseen ja puhelu respaan:”Kyllä, noudamme laukkunne heti!” Yritin pyytää kuuntelemaan minua, mutta puhelimesta kuului vain piip piip. Samassa ovella oli innokas pikkolo, joka latistui nähdessään minut pyörätuolissa. Pian huoneessani oli koko hotellin johtoporras esittämässä pahoittelujaan. Hissinkorjaaja hälytettiin paikalle pikapikaa ja minua minulle tuotiin aamiainen ylös. Tunnin päästä hotellin johtaja ja pikkolo tulivat kertomaan, että hissi oli korjattu! Pikkolo otti matka- ja kameralaukkuni kantoon ja johtaja omakätisesti työnsi minut pyörätuolissa hissin ovelle, jolla seisoi neljän miehen kunniavartio. Kiitin hissinkorjaaja kädestä pitäen ja siirryin johtajan ja pikkolon kanssa hissiin. Johtaja painoi nappia, hissi laskeutui kuusi kerrosta alaspäin aulaan ja pysähtyi. Ovet eivät auenneet, miehet painelivat oven avausnappia uudestaan ja uudestaan, mutta ei mitään. Toinen keksi palata kuudenteen kerrokseen, ei mitään, yritimme toista ja kolmatta kerrosta, ovet pysyivät kiinni. Sitten sammuivat valot. Kiva, olen aina halunnut olla jumissa pimeässä hississä Addis Abebassa kahden miehen kanssa. Kymmenen minuutin kuluttua hissikorjaaja sai kammettua ovet auki ulkopuolelta, ensimmäinen näkemäni punastunut musta mies. Lopulta pääsin jeeppiin, jonka uusi kuljettajani Milli ohjasi etanavauhtia läpi Addiksen ruuhkan. Kehäkolmosen ulkopuolella tie aukesi, Radio Ethio Rock päälle, vesipullo käteen ja suunta kohti Lake Ziwayta.

200 kilometriä ja lounastaukoa myöhemmin saavuimme iltapäivällä Ziway-järvelle. Siellä laiturin päässä oli betoniset portaat ilman kaiteita, joita pitkin piti nousta veneeseen. Vene oli järvellä liikennöivä vuorovene, neljä metriä pitkä, laitoja kiersivät puiset penkit ja metalliset kaiteet. Mietin miten ihmeessä pääsisin veneeseen, vaihtoehto rannalle jäämisestä ei käynyt mielessäni. Astu, Milli ja veneen kippari kaappasivat minua kainaloista ja aikoivat retuuttaa minut botskiin, mikä ei tuntunut minusta turvalliselta. Panin jarrut päälle ja komensin kipparin viemään kameralaukkuni veneeseen, Astun vasemmalle puolelleni tukemaan käsivarresta, oikealla käyttelin kävelykeppiäni, ja Millin kaksi porrasta alemmaksi ottamaan kopin hätätapauksessa. Minä itse tiedän parhaiten, miten minun on parasta ja turvallisinta liikkua. Koko kylän katsellessa pääsin jyrkät epätasaiset portaat alas ja tartuin veneen katoksen tukirautaan, sain oikean paremman jalkani veneeseen Millin tukiessa minua ja Astu kampesi vasemman hyödyttömän jalkani laitojen sisäpuolelle. Kippari nappasi minua vyötäisistä ja laski veneen pohjalle, siitä rojahdin penkille nauramaan. Koko porukka ulvoi naurusta operaatio Titinacin jälkeen.

Ziwayn järvi oli porraspelleilyn arvoinen. Virtahevot mulkoilivat tyynesti venekuntaamme. Yksi käänsi päänsä pois ja haukotteli antaumuksella. Kun reittimatkustajat oli tiputettu omalle saarelleen, kiersimme suojellun saaren. Sen rannoilla istuskeli satoja suuria valkoisia afrikanpelikaaneja keltaiset kaulapussit väristen. Laskeva aurinko antoi niiden siiville ruusunpunaisen sävyn. Merimetsot keräsivät iltapäivän lämpöä siivet levällään afrikankäärmekaulojen seassa. Mustahaikara touhusi kaislikossa nyt näkyy, nyt ei näy-peliään levittämällä mustat siipensä päänsä ympärille auringonvarjoksi kalastaessaan pikkukaloja. Saaren toista päätä hallitsi kiljumerikotka (African fisheagle) pariskunta, muut linnut kunnioittivat niiden reviiriä. Linnut, keltainen aurinko, lempeä tuuli ja huojuva kaislikko saattoivat minut meditatiiviseen tilaan. Jalkojeni jäykkyys ja huono tasapaino katosivat kun seisoin reelinkiin nojaten valokuvaamassa lintuja. Euforinen tilani jatkui vielä palatessamme laiturille, pääsin pois veneestä ja portaita ylös vain yhden ihmisen pienellä tuella.

Kiljumerikotka, african fish eagle.

Goljathaikara, Goliath heron.