Ulkoruokinnassa Addis Abebassa

Etiophian Airlinesin kone laskeutui Bolen kansainväliselle kentälle aikataulun mukaan puoli seitsemältä aamulla. Lento oli mennyt niin kuin yölennot yleensäkin vähillä unilla istuvassa asennossa. Ja kuten tavallista, pyörätuoliavustusta tarvitsevat matkustajat pääsivät koneeseen ensimmäisinä ja viimeisinä ulos. Kaksi miestä hissinosturin kanssa kävi keräämässä meidät invalidit, sairaat ja vanhukset viidestä eri koneesta ja toimitti meidät jatkolennoillemme, paitsi että minun piti jäädä Addis Abebaan eikä lentää Kisanganiin. Esitettyäni bording passini, avustajat uskoivat minua ja kiikuttivat minut rajatarkastuksen diplomaattijonoon, olin ilmeisesti esittänyt mielipiteeni heidän toiminnastaan niin diplomaattisesti.

Minua vastaanottamassa oli hotelli Kalebin kuljettaja. Olin varannut hotellin suoraan ilman matkatoimistoja tai sitä sivustoa, jota ei mainita ärsyttävien mainosten vuoksi, koska haluan rahojeni jäävän paikallisille yrittäjille. Hotellilla oli respan lisäksi vastassa hotellin johtaja ja paikallinen retkijärjestäjä. Sain tilavan siistin huoneen ylimmästä kerroksesta parvekkeella ja aamiaisen vaikka varaukseni, eli maksu, alkoi vasta iltapäivästä. Tunnin päikkärien jälkeen lähdin tutustumaan Addikseen kahden hotellissa työskentelevän miehen kanssa. Odotin, että minulle esitellään puistoja, parlamenttia ja entistä keisarin palatsia, mutta jäppiset kysyivätkin, haluanko etiopialaista kahvia? Kahvi on peräisin Etiopiasta ja minä pidän kahvista, joten tietenkin halusin. Hienon keskusta kahvilan sijaan Benjamin ajoi ohi markkinoiden vähemmän hienolle asuinalueelle ja parkkeerasi auton katukahvilan eteen.  

Addis Abeban jalkapallostadioni (rakenteilla) ja pelaajamarkkinat. 

 Katukahvila oli hökkeli, jonka takaseinä oli tehty aaltopellistä, kattona oli rimoilla tuettu pressu ja laatikoista kasatun pöydän ympärillä oli kolme muovijakkaraa ja puupenkki. Kojua hoiti ikäiseni nainen (+/- kymmenen vuotta), joka oli juuri keittelemässä soppaa. Naisen tytär tuli paikalle valmistamaan meille kahvia. Hän otti kourallisen vedessä lionneita vaaleita kahvipapuja ja alkoi paahtaa niitä hiiligrillillä. Kahvin paahtuessa meille tuotiin etiopialaista leipää syötäväksi. Benjamin otti koko leivän käteensä, mursi siitä palan ja työnsi sen suuhuni. Hän selitti sen olevan paikallinen kohteliaisuus, vieraanvaraisuutta parhaimmillaan. Voi olla, mutta voisiko joku tarkastaa etten vain ole osallistunut mihinkään kosintarituaaliin? Leipä oli todella hyvää, chiliöljyllä valeltua vaaleaa lättyä. Samalla hetkellä kun minulle ojennettiin ensimmäinen etiopialainen kahvini taivaalta putosi raekuuro maahan. Vettä tuli niin paljon, ettei edes katoksen alla säilynyt kuivana. Naiset kysyivät amharikiksi jotain Astulta katsoen minua. Monsuunisateet olivat olleet myöhässä, mutta alkoivat samana päivänä kun saavuin Etiopiaan, olin siis siunattu. Jepjep, I bless the rains down in Africa, tämä matka alkoi hyvin. Pieni kuppi kahvia oli parasta mitä olin koskaan juonut.

Ulkoruokintaa paikallisessa lähiössä. 

Kahvi on kotoisin Etiopiasta. 

Kahvinpaahtamista.

Hehkuvien hiilien päällä kytevä tuoksuva pihkapala oli sitä  tiernapoikien kuuluisaa pyhää savua.

Aaltopeltihökkelissä hiilien päällä paahdettu kahvi oli parasta kahvia mitä olen koskaan saanut.

Raekuuro keskeytti kahvittelun,

Katukahvilan kastumisen jälkeen, miehet keksivät viedä minut lounaalle Addis Abeban vanhimpaa hotelliin Taituun. Vuodelta 1898 peräisin olevan valkoiseksi rapatun hotellin lattiat ja portaat olivat himmeäksi patinoitunutta puuta. Ruoka oli etiopialaista: injeraa, hapantaikinasta tehtyä sienimäistä rieskaa, kasvishöystöjä ja raasteita. Sama outo ruokintatapa jatkui hotellin ravintolassa: Benjamin kaapi leivällä kasviksia nyytiksi ja työnsi suuhuni Astun kertoillessa samaan aikaan juttuja. Yritin syödä itse, mutta Benny näytti loukkaantuneelta ja jatkoi ruuan lappamista suuhuni. Olisin haljennut jos olisin tarjotun ruuan lisäksi syönyt omin käsin. Olisiko pomo käskenyt pitää minusta huolta? Askeltakaan en saanut ottaa tai tuolista nousta ilman että jompikumpi oli käsipuolessa. Homma meni niin överiksi, että hetkellisesti kaipasin länsimaista välinpitämättömyyttä. Autossa miehet kertoivat vielä rukoilevansa illalla minun puolestani pyhää Mikaelia. Siitä vaan jos siitä tulee kiva olo. Huonosti nukutun yön ja syöttämisen jälkeen, minun pakko pyytää, että minut vietäisiin hotelliin. En todellakaan jaksanut, saati viitsinyt, lähteä tanssahtelemaan etiopialaisia kansantansseja. Kerrankin ms-taudista oli hyötyä.

 Taitu hotelli vuodelta 1898.