Abessinialainen maasarvinokka

Jinkassa monsuunisade putosi niskaamme. Olimme juuri syöneet ja Astu oli sisällä hoitamassa laskua kun sade alkoi. Edes sateessa juokseminen ei onnistu minulta, joten kastuin kunnolla ja Milli myös, joka uskollisesti käveli seurakseni autolle. Kun Astu pääsi melkein kuivana autolle, lähdimme ajamaan etelää kohti. Sateessa ajovauhti jäi 20 km/h kun tie ja tuulilasi tulvivat. Kun pääsimme vuorten yli tasangon alueelle sade lakkasi. Avasimme ikkunat ja annoimme lämpimän tuulen kuivata meidät. Kansallispuistossa tie kulki metsän ja kuivien laidunmaitten halki. Minun puolellani tietä näkyi liikettä ja Milli pysäytti auton. Avasin ikkunan ja työnsin kameran ulos. Samassa ikkunan eteen ilmestyi kaunis nuori bennupariskunta perinteisissä vaateissa kasvot maalattuina. He hymyilivät kauniisti meille ja poseerasivat kameralle. Minulle tuli hätä, käskin heitä häipymään ja huidoin menemään muualle. Kuka nyt ihmisiä haluaa kuvata kun metsässä oli abessinian maasarvinokka? Kalkkunasarvekas oli elämänpinna minulle, suuri endeeminen outo lintulaji. Lumoutuneena kuvasin sitä sillä välin kun miehet selittivät käyttäytymistäni bennuille. Kun linnut olivat kadonneet metsään, tajusin kuinka huonosti olin käyttäytynyt, lintuharrastus oli mennyt liian pitkälle jos olin epäkohtelias ystävällisille ihmisille. Toisaalta en näkisi maasarvinokkaa missään muualla… Akaasiatokon kuvaamisen hoidin seesteisellä luontoretkeilijän mielellä sentään.

 Kalkkunasarvekas, Abyssinian ground-hornbill, Bucorvus abyssinicus.

 Akaasiatoko, Von der Decken's hornbill, Tockus deckeni

Saavuimme illansuussa Turmiin. Kaupunki, tai oikeastaan kylä, sijaitsi parinkymmenen kilometrin päässä Kenian ja Etelä-Sudanin rajoista keskellä savannia. ”Hotelli” johon majoittauduin oli savitiilistä tehty neljän huoneen rivitalo. Huoneessa oli sänky, verholla erottu alkovi, jossa oli länsimainen vessanpönttö ja suihku, ja tuuletin. Talon tarjoamina viihdykkeinä yöpöydällä oli amharicinkielinen raamattu ja kortsupaketti. Lakanat olivat puhtaat ja moskiittoverkko reiätön. Huone kelpasi minulle. Kävin pesulla ja totesin ilokseni, että jesari eristi suihkun yläpuolella olevat sähköjohdot kunnolla, ainakaan en saanut sähköiskua. Astu ja Milli hakivat minut illalliselle tien toisella puolella sijaitsevaan ravintolaan. Söimme yhdessä etiopialaiseen tyyliin yhdeltä suurelta lautaselta oikealla kädellä. Tarjoilija toi pesuvadin, vettä ja saippuaa ennen ateriaa. Ruoka oli hyvää, mutta Millin mielestä söin liian vähän, joten hän otti leivällä lihamössöä ja ruokki minua. Dashen olut oli kylmää ja hyvää. Niin hyvää, että jatkoimme vielä parilla pullolla hotellillani. Minä istuin tuolilla, Milli istui rapuilla hieroen pohkeitani ja Astu joi spriteä seinään nojaillen. Juttelimme niitä näitä kun generaattori sammui ja tähtitaivas pääsi loistamaan pimeässä savannin yössä. Linnunrata kulki taivaan poikki valoisana tienä. Olimme kaikki hiljaa, edes kylän koirat eivät haukkuneet. Kun generaattori pärähti käyntiin, toivotimme hyvää yötä toisille ja sovimme tapaavamme seitsemältä aamulla.